Populismi jyrää työelämässä- Imelät itsestäänselvyydet kehittämisen kärjessä?

Työelämän kehittämisen ja valmentamisen ympyröissä  on viime vuosina  puhuttu kovasti esimerkiksi kuuntelemisen merkityksestä esimiestyössä. Erilaisissa  superpomojen listauksissa keikkuu kärkipäässä mm. luottamus, avoimuus ja aitous.  Työntekijöiden pitää ottaa enemmän vastuuta ja olla itseohjautuvia. Yritykset kurkottavat kohti yhteisöllisyyttä, jossa avoimesti ja osallistavasti pöhistään ja innovoidaan.

Ärsyttävää jargonia ja tyhjiä lauseita vai sittenkin juuri sitä mitä nyt tarvitaan?

Ainakin puolet minusta uskoo näihin hyviin ja rakentaviin ajatuksiin ja tavoitteisiin.  Arkielämä on näyttänyt, että niillä voidaan saada paljon aikaan. But let´s be honest – eikö ole hämmentävää, että tällaisista sinällään ihmisten ja ryhmien ikiaikaisista normiasioista on tullut busineksen ja työelämän pelastajia.

Eikö me olla aina työskennelty yhdessä, kuunneltu toisiamme ja koitettu luottaa kanssakulkijoihin?  Onko niin, että työelämässä - kuten näinä aikoina tunnetusti politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa-  halutaan monimutkaisiin asioihin (turhan?) yksinkertaisia vastauksia ja lääkkeitä?

Muutetaan ne lihaksi tehokkaammiin

Meidän pitää siirtyä raadollisemmin siihen miten me päästään eteenpäin näissä asioissa. Otetaan mukaan keskusteluihin enemmän myös arjen raameja, rakenteita ja pelisääntöjä. Mietitään enemmän esimerkiksi

-          Mitä asioita meidän pitää kuunnella enemmän? Mitä me oikeastaan niillä kuulluilla viesteillä tehdään?

-          Miten lopulta näytän ja osoitan luottamusta? Millaisten asioiden äärellä?

-          Millaisissa tilanteissa nämä ylevät periaatteet todentuvat, aktivoituvat ja näkyvät?

o   kahden keskisissä arjen kohtaamisissa, käytävillä, neuvonpidoissa sermin vieressä, spontaaneissa keskusteluissa koneen äärellä ja arjen pienten juttujen lomassa?

o   palavereissa ja kokouksissa, kun ollaan virallisesti yhdessä?

o   Monesti kuulee, että luontevia paikkoja keskusteluille on aivan liian vähän. Jos asia on näin teillä, miten niitä saataisiin lisää? Kuka niitä organisoi ja järjestää? Kuka ”ottaa kopin” asian kehittämisestä? Kuka ottaa johtajuutta?

Ei ainoastaan hypetetä vaan hapetetaan organisaatio, porukat ja pomot tekemään enemmän ja konkreettisemmin näiden asioiden hyväksi.

 

Kirjoittaja on pitkän linjan työelämän valmentaja.

timo.huttunen@muuvon.fi      www.muuvon.fi/ajankohtaista

 

Minulta on ilmestynyt kirja (marraskuussa 2018) johtajien ja henkilöstön välisestä yhteiselosta työpaikoilla.  JOHDETAAN YHDESSÄ – Hypeä vai työpaikan todellisuutta?

https://www.kauppakamarikauppa.fi/johdetaan-yhdessa.html