Miksi työelämässä(kin) haetaan tykkäyksiä kun perusasiat on rapakunnossa?

 

Hoivakodissa ei ollut tietoa kuka tulee töihin, moneltako ja millaiseen työvuoroon. Tietojärjestelmä ei toiminut.  Näin meille kerrottiin, kun aluehallintovirasto tutki asiaa.

WTF? Voiko olla edes totta, että tällaiset aivan normimmista normimmat  perusasiat eivät ole kunnossa?

 

Tämä blogikirjoitus on tehty aikoina (helmikuu 2019), jolloin keskustellaan kiivaasti vanhushuolto-busineksestä ja koko toimialan organisaatioiden räikeimmistä laiminlyönneistä. Kenties ja toivottavasti kyseinen havainto on vain poikkeus eikä yleistettävissä työelämään laajemminkin.

Mutta pahaa pelkään. Jotenkin tuntuu, että me olemme kaikessa uudistuskiimassamme ja kehittämishurmassamme unohtamassa työpaikkojen, työntekemisen ja työntekijöiden perusasioita – niitä, jotka takaavat ihan sen normiarjen pyörittämisen ja tuottavat sen (asiakas)suorituksen, jota varten me ollaan lopulta töissä.

 

Back to basics - Raamit ja rakenteet ensin, sitten muiden asioiden kimppuun

On tärkeä löytää periaatteet, toimintamallit ja systematiikka siihen, miten ja millä tavalla työntekemisen kokonaisuuksia ohjataan, koordinoidaan ja linjataan. Osalle ihmisistä jo tällaisten sanojen kaiku on jotenkin luotaantyöntävä ja negatiivisen byrokraattinen. Saatetaan kokea, että yhteisesti sovitut raamit ja rakenteet ovat mennyttä maailmaa, jotka rajoittavat ja kahlitsevat yksilöllisyyttä, luovuutta ja toiminnan sujuvuutta.

 

Kun kuitenkin valtaosassa työpaikoista on paljon ihmisiä ja monia erilaisia toimintoja, vastuualueita ja porukoita, on välttämätöntä sopia pelisäännöt ja -merkit toiminnan kokonaisuuksien ohjaamiselle. Yksilöille tämä tuo parhaimmillaan selkeyttä ja ennustettavuutta. Tarkoituksenmukaisesti linjatut ja sovitut  työnjaot, rajat ja raamit vapauttavat yksilön turhasta sälästä ja kokonaisvastuusta hoitamaan omaa tonttia ja tekemisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedämme tällöin mitä meiltä odotetaan ja millaisin periaattein yksin ja yhdessä toimimme.  Kyse ei ole vanhakantaisesta, ylhäältä alas lähtevästä pomo-kulttuurista, joka poissulkee kaiken yksilöllisyyden ja tilanneherkkyyden.

 

Johtajuutta tarvitaan aina –   vaikka yksilöt olisivat kuinka itseohjautuvia tahansa

Näinä aikoina peräänkuulutamme monissa yrityksissä itseohjautuvuutta ja aktiivisuutta. Haluamme jakaa vastuuta ja johtajuutta, painotamme osallistavuutta ja kuuntelua sekä etsimme mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä yhä enemmän.

Parhaimmillaan näillä periaatteilla toiminta työpaikoilla on joustavaa, innostavaa, aidosti henkilöstölähtöistä sekä kokeiluihin ja uudistuksiin kannustavaa.

Pahimmillaan toiminta muuttuu sekavaksi, poukkoilevaksi ja ennalta arvaamattomaksi.  Siksi tarvitsemme johtamista ja esimiestyötä, joka varmistaa, että toiminta menee yhdessä määriteltyyn suuntaan.

Tämä ei ole jyräämistä,  vaan aitoa yhdessä johtautumista ja ohjautumista, jossa  työntekijöiden ja esimiesten roolit, vastuut ja valtuudet  ovat tasapainossa.

 

Kehittäminen on myös raakaa työtä – ei vain ideointia, leikkiä ja laulua

Totta kai meidän pitää kehittää toimintaa, tarttua yhdessä uudenlaisiin asioihin ja uudistua työntekijöinä ja johtajina. Ihan varmasti tarvitaan ideointia ja asioiden yhteisöllistä pallottelua. Ja työn tekeminen ja kehittäminen saa olla ehdottomasti kivaa. 

Välillä kuitenkin tuntuu, että panostamme vain siihen mukavaan kehittämisen puoleen; niihin lippu-lappu-leikkeihin, viihteellistettyihin pelillisiin työkaluihin sekä sarjakuvitettuihin tai muuten tarinallistettuihin kehittämis-visioihin.  Niillähän saadaan näkyvyyttä, peukkuja ja sydämiä.

Kun on aika muuttaa ideat, kehittämisaihiot ja kerätty data konkreettisiksi tavoitteiksi, käytännön aikataulutetuiksi tekemisiksi, niin harmittavan usein aika ja energia loppuu. Toivottavasti jaksaisimme ja osaisimme johtajina, esimiehinä, HR-ihmisinä ja työntekijöinä paremmin viedä kehittämiset maaliin siten,  että ne palvelevat  arjen työntekemistä.

 

 Tämä kirjoitus on ilmestynyt ensimmäisen kerran HENRYn sivuilla vierasblogina (helmikuu 2019); www.henry.fi

Kirjoittaja on pitkän linjan työelämän valmentaja ja konsultti, joka on auttaa yrityksiä ja organisaatioita johtamisen, esimiestyön ja työyhteisöjen kehittämisessä sekä uudistamis – ja muutostilanteissa. Timolta ilmestyi vastikään (marraskuu 2018) kirja Yhteisestä johtajuudesta (Kauppakamari 2018)). Kirjassa annetaan käytännön eväitä esimiesten ja työntekijöiden yhteispelille, luottamukselle, itseohjautuvalle työntekemisen meiningille ja arkipäivän vastuun jakamiselle.

Timo työskentelee omassa yrityksessään; www-muuvon.fi.